lauantai 22. huhtikuuta 2017

Tallin merkkipäivä

Tänään on eräänlainen merkkipäivä. Tasan viisi vuotta sitten meidän juuri valmistunut (tai no oikeastaan silloin vielä hieman keskeneräinen) tallirakennus sai ensimmäiset hevosasukkaansa. 22.4.2012 Jippo ja Baba ratsastettiin meille kotiin. Matka kesti noin 2½ tuntia, koska Jipon kinnerpattien takia reitti piti kulkea käynnissä, mutta tulipahan ainakin ihasteltua maisemia.

Ensimmäisiä hetkiä oman tallin katon alla.

Jippo oli ollut kesäkuukausina meillä laitumella jo kesästä 2008 lähtien, mutta tallin valmistuminen kotipihaan avasi hevosharrastuksessa ihan uuden lehden. Nyt tasan viiden vuoden ajan meillä on jokaikinen yö ollut hevosia pihassa (jos nyt laidunkauden lyhyitä pätkiä vähän matkan päässä laitumilla ei lasketa). Kotitallin myötä tästä "harrastuksesta" tuli elämäntapa, johon koko perheen arki piti sovittaa uudestaan. Niin vain tuli minunkin isästäni hevosmies, joka käy aamuisin ilman mitään mutinoita heittämässä hevosille aamuheinät ja tarpeen tullen taluttaa hevosia tallista tarhaan ja takaisin.

Laidunkauden ulkopuolella on aina jonkun ihmisen oltava ruokkimassa hevoset neljästi päivässä ja kuljettamassa hevosia tarhan ja tallin väliä. Tarhaan on kannettava vedet ympäri vuoden, tarhaa ja karsinoita siivottava, lantalan tyhjennyksistä sovittava, turvetta ostettava, tarhaa, kenttää&tallia tarpeen mukaan huollettava ja jossain välissä mielellään myös jaksettava liikuttaa hevosia. Paljon työtä, aikaa ja vastuuta, mutta samalla myös hyvää mieltä ja vapaus tehdä asiat juuri niin kuin haluaa. Plussaa on sekin, että esimerkiksi tänään föönäsin hiuksiani kuiviksi keittiön ikkunan ääressä vielä kymmentä minuuttia ennen kuin hevoshieroja ajoi autolla pihaan. Hierojan astuessa talliin oli Winnie jo haettu tarhasta sisälle talliin, loimi otettu pois selästä ja pikaharjaus tehty.

Yllä olevan kuvan ajankohdan jälkeen kolmas karsina on tullut hevoskäyttöön uuden oven myötä ja kissanurkkaus muutti paikkaa vuohikarsinan päätyyn. Vuohikarsinasta rajattiin osa pois myös Apon ponikarsinaa varten.

Viiteen vuoteen mahtuu monta monta pakkaspäivää, monta sadepäivää, monta kukkuraista kottikärryä, jokunen rikkoutunut loimi ja irronnut kenkä, monta iloista naurahdusta, monta syvää huokausta... Lista jatkuisi vielä vaikka kuinka pitkään.

13.2.2013
Joskus voi käydä näinkin. Tolppien tervaamisesta huolimatta...

Tallin hevoskokoonpanokin on hieman vaihdellut vuosien aikana:

2012 huhtikuu - 2013 syyskuu: Jippo ja Baba
2013 syyskuu - 2015 kesäkuu: Jippo, Baba ja Winnie (Winnie oli kesällä 2014 pari viikkoa kesävieraana Astorissa)
2015 kesäkuu: Jippo ja Baba
2015 heinäkuu - 2016 tammikuu: Jippo, Baba ja Apo
2016 tammikuu - 2016 toukokuu: Jippo ja Apo
2016 kesäkuu: Jippo, Apo, Winnie ja Harri
2016 heinäkuu - 2017 huhtikuu: Jippo ja Apo
2017 huhtikuu - 2017 heinäkuu: Jippo, Apo ja Winnie

Tallin pitkäaikaisin asukas on siis ylivoimaisesti Jippo, joka on ollut viimeisten viiden vuoden aikana ihan jokaisen yön joko meidän tallissa tai meidän laitumilla. Tallin muista asukkaista mainittakoon vielä, että vuohet muuttivat vanhasta asumuksestaan hevostalliin kesällä 2012 ja tallikissat tulivat pelastamaan tallin hevosten varusteita jyrsiviltä hiiriltä keväällä 2013. 2013 kesäkuusta luovutusikään asti meitä ilahdutti myös Viivin Väinö-kili.

Lapsukaiset Väinö, Vilperi ja Gapo pesupaikalla 18.6.2013

Jippo testaamssa Baban korvahuppua 24.11.2013

Winnie ja Liinu 13.2.2014
Baba ja Winnie 24.12.2014
Apo 20.12.2015

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Laumaelämää

Iso tarha. Pitkä tarhausaika. Ja samassa tarhassa on vieläpä pari heppakaveria. Jotenkin Winnietä katsellessa tulee sellainen fiilis, että tämä on ponin parhaita pääsiäisiä pitkään aikaan :)


Ennen harmonian ja rauhan laskeutumista oli kuitenkin lauman kuningattaren esitettävä kavereilleen pieniä kevätjuhlaliikkeitä.

Ponin ninjamaisia päänheilautuksia jaksan yhä edelleen ihmetellä vaikka niitä olen katsellutkin jo reilut 3½ vuotta...

Alkuun Winnie pistikin Jippoon ja Apoon vähän vauhtia...
Jippohan näyttää tässä kuvassa aika hyvältä!
Välillä pysähdyttiin haistelemaan.
Kun Jippo ja Winnie näkivät toisensa ensimmäisen kerran syksyllä 2013, oli kummankin hevosten reaktio luokkaa "Hyi, pysy kaukana minusta!". Silloin en olisi mitenkään uskonut, että keväällä 2017 noista kahdesta tulisikin näin hyvät ystävät...

Tilanne oli rauhoittunut jo sen verran, että Jippo uskalsi aloittaa oksan jyrsimisen.
Jippo on jotenkin niin fiksunnäköinen tässä kuvassa. 
Jossain aivojen sopukoissa väsynyt ruskea apina lyö kahta lautasta yhteen.

Mutta eipä ole tämäkään kuva juuri sen edustavampi...




Laatu on tasoa kännykän zoomi, mutta siellä he syö iltapäivällä jo samasta heinäkasasta.

Hyvää pääsiäistä!

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Perillä kohteessa

Winnien lastaus pitkäperjantaina ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Ponia lahjottiin traikkuun pääsiäisen kunniaksi jopa suklaamunalla, mutta ajan kuluessa alkoi kaikilta osapuolilta jo pikkuhiljaa loppua huumori. Helpotus olikin suuri, kun Winnie yllättäen tuli myös sen kuuluisan viimeisen askeleen koppiin sisälle ja pysyi vieläpä paikoillaan kauroja syömässä niin kauan, että takapuomi ja -silta ehdittiin laittaa paikoilleen. Hurraa!


Vanhempieni kotipihassa Winnie pääsi heti tarhaan ihmettelemään uusia maisemia. Jippo ja Apo tulivat heti kiinnostuneina katsomaan uuttavanhaa tulokasta. Pienen tarhassa vaeltelun, uusien heppakaverien moikkaamisen ja muutaman tammamaisen kimahduksen jälkeen koko kolmikko rauhoittui syömään iltapäiväheiniä.

Poni kantoi tyytyväisenä pienen matkaa tarhasta löytämäänsä risua.

Illalla Winnien ihmettely jatkui tallissa uudessavanhassa karsinassa. Välikarsinasta on tehty ruokakarsina, joten jonkin aikaa Winnien piti myös huudella yhden karsinan päässä olevalle Jipolle. Olisihan se nyt aivan kamalaa, jos heppakaveri yllättäen katoaisikin näköpiiristä... Iltaheinien tullessa nenän eteen jäivät kaverille huutelutkin jo vähemmälle.

Aamulla hevoskolmikon laumautumisefekti sen kun vahvistui minun ottaessani kaikki hevoset vuorotellen käytävälle kunnon harjaukseen. Karsinoihin jääneiden kahden muun piti aina aluksi hirnahdella käytävälle viedyn ystävän perään, mutta tilanne rauhoittui, kun se kolmas kaveri ei kadonnutkaan käytävää kauemmas. Ulos ponit pääsivät Winnie ensimmäisenä ja sen jälkeen Jippo&Apo samalla kertaa. Winnie hiukan juoksenteli tarhassa hermostuneena ollessaan siellä sen max minuutin ajan yksinään ja samaan aikaan tallissa etenkin Jippo huuteli kovasti Winnien perään. Ehkäpä nämä siirrotkin tästä hieman rauhoittuvat ajan myötä, koska ketään ei kuitenkaan jätetä ihan yksin ainakaan pitkäksi aikaa.

Tässä kohtaa Jippo ja Apokin olivat jo naapuritarhassa, mutta pieni villitys
 jäi ponille vielä hetkeksi päälle.
Hiukan väistöäkin

Luonnollisesti kaikki kolme hevosta kävivät tarhassa heti piehtaroimassa. Siinä kiitokset minulle hyvästä harjauksesta. Ponilla oli kuitenkin pakkasaamuna loimi päällä, joten yksi hevonen sentään pysyi suht kurattomana ;)

Iloista porukkaa...
Huomatkaa shetlanninponi